​Teknologian roolia opetuksessa voi ja kannattaakin pohtia useasta eri näkökulmasta. TPACK-mallia käytetään opettajan tietoja ja osaamista kuvaavana mallina, kun taas SAMR peilaa teknologian roolia ja sen käyttöä opetuksessa. Molemmat mallit tarjoavat mahdollisuuden miettiä digitaalisten työkalujen ja osaamisen merkitystä luokkahuoneessa tai etä- ja hybridiympäristöissä.

Perinteisesti opettajan ammatillisen osaamisen tarkastelu on keskittynyt sisältötiedon hallintaan ja pedagogiseen tietoon. TPACK-mallin mukanaan tuoma teknologinen tieto on merkittävässä roolissa 2000-luvun oppimisympäristöissä. TPACK-mallin ajatus on, että uusi tieto väistämättä muokkaa myös jo olemassa olevaa tietoa; kun opetukseen lisätään teknologiaa, opettaja joutuu miettimään myös sisältöjä ja omaa pedagogista ajatteluaan uusiksi.
​
TPACK ei suoraan ehdota mitään tiettyjä tapoja integroida teknologiaa opetukseen, vaan ennemminkin auttaa opettajaa pohtimaan sitä, kuinka oma ajattelu ja käytännön opetus muuttuvat, kun erilaiset teknologiat tuovat uusia mahdollisuuksia opettamiseen.

SAMR esittelee käytännönläheisesti sitä, miten teknologiaa voidaan käyttää eri tavoin osana opetusta. SAMR-malli muodostuu neljästä teknologian opetukseen tuomisen tasosta: korvaaminen (substitution), lisääminen (augmentation), muuntaminen tai muokkaaminen (modification) ja uudelleen määrittely (redefinition). Malli esitellään usein portaiden kaltaisena, mutta on huomioitavaa, että SAMR ei sinällään pyri arvottamaan eri tapoja teknologian luokkahuonekäytössä. SAMR kannattaakin ymmärtää mallina, jossa erilaisia teknologian käyttötapoja esitellään ja ehdotetaan. Opettajan kannattaakin tutustua malliin ja pohtia sitä, miten teknologiaa voidaan luovasti ja joustavasti yhdistää jo olemassa oleviin sisältöihin ja omiin pedagogisiin käytänteisiin.​

Sekä SAMR että TPACK ovat hyviä työkaluja opetuskäytänteiden reflektointiin ja kehittämiseen. Videolla mallit esitellään tarkemmin.