Etä- ja hybridiopetukseen siirtymisellä on ollut vaikutuksia opettajien työhyvinvointiin. Muun muassa opetusalan työbarometrissa 2021 todetaan, että opettajien työmäärä ja työstressi ovat kasvaneet*. Nopeat muutokset, vuorovaikutuksen puute ja työn määrän lisääntyminen ovat kuormitaneet opetushenkilöstöä, puhumattakaan koronapandemian mukanaan tuomista stressin ja riittämättömyyden kokemuksista. Toisaalta etäopetus on tarjonnut opettajille myös mahdollisuuksia rauhallisempaan työskentely-ympäristöön, onnistumisen kokemuksiin ja uuden oppimiseen. Siispä onkin tarpeen pohtia, miten opettajien myönteisiä kokemuksia etä- ja hybridityöskentelystä voidaan mahdollistaa ja työhyvinvointia tukea.

​* edellisen opetusalan barometrin (2019) mittauskerroista​

Etä- ja hybridiympäristöihin siirtyminen on herättänyt tarpeen pohtia, miten opettajien työhyvinvointia voidaan tukea ja edistää

”Keväällä 2020 COVID-19-pandemia levisi maailmalla ja Suomessa. Tuolloin koronavirustartuntojen ollessa nousussa maaliskuussa 2020 kouluja alettiin sulkemaan ja lähes kaikki koulut Suomessa siirtyivät etäopetukseen kahdeksi kuukaudeksi. Kouluyhteisön nopea siirtyminen normaalitilanteista etäopetukseen tapahtui hämmästyttävän nopeasti, mistä lienee kiittäminen maamme ammattitaitoisia ja sitoutuneita opettajia ja rehtoreita.”
(Salmela-Aro ym.., 2021: Rehtorien ja opettajien hyvinvointi koronapandemian aikana. Työn Tuuli 1/2021, s. 14)

Suomen sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee työhyvinvoinnin kokonaisuudeksi, johon sisältyvät muun muassa työn mielekkyys ja yksilön hyvinvointi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan työhyvinvointiin kuuluvat keskeisesti työntekijän yksilölliset voimavarat sekä työyhteisö, jonka osana yksilöt toimivat.

Opettajien hyvinvoinnin keskiössä on tarve jäsentää työtä uudella tavalla ja kehittää siihen tarvittavaa digipedagogista osaamista

Nostetta opettajan työhyvinvointiin etä- ja hybridityöskentelyssä

Muutokset työelämässä vaativat yksilöiltä niin sopeutumista, uuden opettelua, kuin myös epävarmuuden sietämistä. Kun kohtaamme yllättäviä haasteita, koemme erilaisia tunteita jotka tarvitsevat säätelyä ja hyväksyntää. Opettajien työhyvinvoinnin kannalta olisikin tärkeää, että työn vaatimukset ja voimavarat olisivat tasapainossa keskenään. Jotta työn kuorma pysyy hallittavana, tarvitaan osaamisen päivittämistä ja kehittämistä. Opettajien työhyvinvoinnin edistämisessä keskeistä onkin opettajien digipedagogisten taitojen tukeminen; opettajat, jotka kokevat omaavansa tarvittavat taidot oppijoiden yksilölliset tarpeet huomioivan opetuksen suunnitteluun ovat sinnikkäitä myös kohdatessaan haasteita.  Samalla tuetaan opettajien minäpystyvyyttä, joka edistää työtyytyväisyyttä ja ehkäisee uupumusta.

Myöskään vuorovaikutusta ei tule unohtaa, sillä yhteisöllisyyttä ja vertaistukea tukevat rakenteet kouluissa lisäävät niin oppijoiden kuin opettajien hyvinvointia!

---

Lähteet
Caprara, G. V., Barbaranelli, C., Steca, P., & Malone, P. S. (2006). Teachers' self-efficacy beliefs as determinants of job satisfaction and students' academic achievement: A study at the school level. Journal of school psychology, 44(6), 473–490.
Franssila, H., & Siekkinen, P. (2021). Millainen on koronan jälkeinen hyvä työympäristö?. Työn tuuli 1/2021.
Hakanen, J. J., Bakker, A. B., & Schaufeli, W. B. (2006). Burnout and work engagement among teachers. Journal of school psychology, 43(6), 495-513.
Karjalainen, M. (2021). Työuupumus on nykytyöelämän työtapaturma–ja siksi sitä pitää torjua yhdessä työsuojelun keinoin. Työn tuuli1| 2021.
Meriläinen, M., Puhakka, H., & Sinkkonen, H. M. (2016). Yliopisto-opettajien työssä jaksaminen ja ammatillinen pystyvyys. Työelämän tutkimus, 14(1), 23–42.
Onnismaa, J. (2010). Opettajien työhyvinvointi: Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004–2009. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2010:1.
Salmela-Aro, K., Upadyaya, K., & Hietajärvi, L. (2021). Rehtorien ja opettajien hyvinvointi koronapandemian aikana. Työn tuuli 1/2021.
Skaalvik, E. M., & Skaalvik, S. (2010). Teacher self-efficacy and teacher burnout: A study of relations. Teaching and teacher education, 26(4), 1059–1069.
Tschannen-Moran, M., & Hoy, A. W. (2007). The differential antecedents of self-efficacy beliefs of novice and experienced teachers. Teaching and teacher Education, 23(6), 944–956.
Zee, M., & Koomen, H. M. (2016). Teacher self-efficacy and its effects on classroom processes, student academic adjustment, and teacher well-being: A synthesis of 40 years of research. Review of Educational research, 86(4), 981–1015. https://doi.org/10.3102/0034654315626801

Muut lähteet
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:  https://www.oaj.fi/tyoelamaopas/tyohyvinvointi/
Opetusalan työolobarometri 2021:
https://www.oaj.fi/contentassets/14b569b3740b404f99026bc901ec75c7/oaj_opetusalan_tyoolobarometri_2021.pdf
Suomen sosiaali- ja terveysministeriö STM: https://stm.fi/tyohyvinvointi

​